Kosteus, hiilidioksidi ja radon - Suomen Ilmanvaihtosaneeraus

Kosteuden vaikutus sisäilman laatuun

Kosteuden vaikutus sisäilmaan

Sisäilman kosteus vaikuttaa hengitysterveyteen. Kuiva sisäilma aiheuttaa ja lisää hengitysteiden, limakalvojen ja ihon ärsytysoireita. Se myös heikentää liman poistumista hengitysteistä, mikä puolestaan lisää limakalvojen tulehdusriskiä. Liian kostea huoneilma aiheuttaa pahimmillaan home- ja kosteusvaurioita, joista voi seurata vakaviakin terveysongelmia.

Talvella huoneilma on melkein aina kuivaa (< RH 40%) ja kovilla pakkasilla ilman suhteellinen kosteus voi laskea jopa alle 20 %. Sopivana huoneilman suhteellisena kosteutena pidetään talviaikaan 20−40%. Jos kosteus on yli 45 %, syynä on yleensä ihmisen toiminta (ruuanlaitto, pyykinpesu jne.) ja huonosti toimiva ilmanvaihto. Kosteus alkaa tiivistyä ikkunoihin, muihin kylmiin pintoihin ja pahimmassa tapauksessa rakenteiden sisään. Huoneilman kosteutta pitää tarkkailla luotettavasta kosteusmittarista.

Kesällä huoneilman kosteus vaihtelee ulkoilman kosteuden mukaan ja suhteellinen kosteus vaihtelee välillä 50-70 %.

Huoneilman kosteus ei saa olla pitkäkestoisesti niin suuri, että siitä aiheutuu rakenteissa, laitteissa taikka niiden pinnoilla mikrobikasvun riskiä.

Lisätietoa Hengitysliitto

 

Hiilidioksidipitoisuus kertoo sisäilman laadusta

 

Suomessa tehdyn viranomaispäätöksen mukaan tyydyttävänä sisäilmatasona pidetään pitoisuutta alle 1500 ppm (cm3/m3). Sen ylittävän pitoisuuden omaava tila voidaan määrätä asumiskieltoon.

Kodin hiilidioksipitoisuus voidaan selvittää sisäilmamittauksella. Mitattaviin huoneisiin sijoitetaan mittauslaitteisto, jolla kerätään tietoa sisäilmasta seurantajakson (yleensä 2-3 vrk) ajan.

Mittaustiedoista muodostetaan sisäilmaraportti, josta selviää huoneiden hiilidioksidipitoisuudet eri vuorokaudenaikoina sekä tarvittaessa toimenpidesuositukset kodin sisäilman korjaamiseksi terveelliselle tasolle.

Lisätietoa Sisäilmayhdistys

Sisäilman hiilidioksidi (CO2) on pääosin peräisin ulkoilmasta, missä hiilidioksidin pitoisuus on noin 350 ppm. Sisätiloissa tärkein hiilidioksidin lähde on ihmisen hengitysilma. Hiilidioksidipitoisuus on siten yksi ilmanvaihdon riittävyyden mittari.

Hiilidioksidipitoisuutta käytetään tavallisesti ilmanvaihdon mitoituksen perusteena. Mikäli ulkoilmavirtojen säätö tapahtuu sisäilman hiilidioksidipitoisuuden perusteella, säätöarvona käytetään pitoisuutta 800 ppm.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuus kuvastaa ilmanvaihdon riittävyyttä suhteessa ihmisten aiheuttamaan kuormitukseen.

Kun hiilidioksidipitoisuus nousee riittävän korkeaksi, alkaa se vaikuttaa hengityskeskukseen ja sen seurauksena hengitys kiihtyy (ilma loppuu huoneesta). Korkea hiilidioksidipitoisuus sisäilmassa aiheuttaa tunkkaisuuden tunteen, väsymystä, päänsärkyä ja näiden seurauksena työtehon alenemisen. Hiilidioksidi on eräs niistä harvoista sisäilman epäpuhtauksista, joiden enimmäispitoisuudesta on Suomessa tehty viranomaispäätös.

 

Sisäilmastoluokituksen mukaan sisäilman hillidioksidin luokitukset ovat:

 

  • Sisäilmastoluokka S1 700 ppm, luokitus: hyvä
  • Sisäilmastoluokka S2 900 ppm, luokitus: kohtuullinen
  • Sisäilmastoluokka S3 1200 ppm, luokitus: tyydyttävä

Radon on terveysriski

Radon (Rn) on hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen jalokaasu. Kaasuna se pääsee kulkeutumaan maaperästä ja rakennusmateriaaleista huoneilmaan.

Radonia syntyy jatkuvasti maankuoressa ja kaikessa kiviaineksessa. Radon pääsee kaasumaisena helposti liikkumaan maaperän huokosissa ja edelleen siirtymään ilmakehään. Radonia tulee asuntoon pääasiassa rakennuksen alla olevasta maa- ja kallioperästä, täytemaasta sekä myös talousvedestä ja kiviperäisistä rakennusmateriaaleista.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 944/92 mukaan asunnon sisäilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³.

Jos sisäilman radonmittaustulos ylittää 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden pienentämiseksi.

Jos mittaustulos on 200 – 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee muun muassa ilmanvaihdon parantamista ja muita helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa.

Jos sisäilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, ko. tilan radonturvallisuus on riittävä.

Lue lisää Säteilyturvakeskus

Keuhkojen alfasäteilystä saama säteilyannos on tarpeeksi suuri aiheuttaakseen tumavaurioita, joka puolestaan aiheuttaa solun hallitsematonta kasvua syöpäsolun tapaan. Säteily vaikuttaa myös suoraan kromosomeihin aiheuttaen mutaatioita, eli soluperimän muutoksia. Kaikki tämä lisää keuhkosyövän syntymahdollisuutta. Sen sijaan radon ei aiheuta allergisia reaktioita, huimausta, väsymystä ym.

Sisäilmastoluokituksen mukaan sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvot ovat:

  • Sisäilmastoluokka S1 100 Bq/m3
  • Sisäilmastoluokka S2 100 Bq/m3
  • Sisäilmastoluokka S3 200 Bq/m3

Lisätietoa Sisäilmayhdistys